Lapsuuteni vietin pienellä maatilalla Oulun seudulla. Meillä oli kahdentoista lypsylehmän navetta ja 14 hehtaaria peltoa. Lisäksi oli kymmenen hehtaaria vuokrapeltoa. Olin usein iltanavetalla vanhempieni kanssa, vaikka pelkäsin lehmiä. Kymmenen vuotiaana ajoin traktoria ensimmäisen kerran itsenäisesti vuotta nuoremman veljeni kanssa. Äestimme peltoa lapiorullaäkeellä niin, että minä ajoin sarkaa pitkin suoraan ja veljeni käänsi traktorin saran päässä. Kosketukseni maatalouteen katkesi, kun olin yksitoistavuotias. Vanhempani möivät maatilan ja muutimme Etelä-Lappiin.
Opiskelin ensimmäisenä tutkintona puualan artesaanitutkinnon. Myöhemmin työn oheessa suoritin teollisuuspuusepän ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksella. 2000-luvulla menin naimisiin mieheni kanssa, joka on osakkaana lypsykarjatilalla. Näin palasin maaseudulle maatalouden pariin. Lapseni ollessa pieni olin kotona. Myöhemmin opiskelin ensin puutarha-alan perustutkinnon ja sitten viljelypuutarhurin ammattitutkinnon. Minulla oli seitsemän vuoden ajan oma marjanviljely-yritys, jossa viljelin mansikoita itsepoimintaan.
Aloitin agrologiopinnot heti saatuani viljelypuutarhurin ammattitutkinnon suoritettua. Agrologiopintojen aikana kiinnostukseni luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutokseen kasvoivat. Tein opinnäytetyöni ilmastonmuutokseen liittyvästä aiheesta Maidontuotantotilan hiilijalanjälki. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke. Opinnäytetyön aihe mietittiin yhdessä toimeksiantajan kanssa.
Kiinnostukseni ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen muokkaavat omia valintojani. Uskon voivani vaikuttaa myös maatilaan, jossa mieheni on osakkaana. Olen hyvin kiinnostunut myös maaseudun kehittämisestä. Rakastan suunnitelmien tekemistä ja jatkuvaa uuden oppimista. Otan vastaan eteeni tulevat asiat uteliaana ja avoimena uusille kokemuksille. Rakastan luontoa ja luonnossa liikkumista retkeillen, vaeltaen tai marjastaen. Luonnosta ja puutarhasta saan voimavaroja vaikeimpiinkin hetkiin.
Hilkka Hiltunen 